Merenkulkualan koulutuksen tunnuspiirteitä

Alla on koottu lista ja perusteluja sille, miksi merenkulkualan koulutus poikkeaa muista koulutusaloista ja miksi merenkulkualan koulutus on siksi erikoisala:
-Merenkulkualan koulutus pohjautuu varsin pitkälle kansainvälisiin vaatimuksiin (STCW -yleissopimus).
-Merenkulkualan koulutusyksiköillä on STCW -yleissopimuksen mukainen auditointivelvoite (IMO, EU).
-Merenkulun koulutus johtaa Merenkulkulaitoksen myöntämään ja kansainvälisesti tunnustettuun pätevyyskirjaan.
-Merenkulkualan toiminta on muutenkin osin kansallisesta lain-säädännöstä poikkeavalla tavalla säädeltyä.
-Merenkulkualan perustutkinto kuuluu rajoitetuiksi määrättyihin ammatillisiin perustutkintoihin (Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998 ja Opetus-ministeriön päätös 30.12.1998).
-Merenkulkuala on vahvasti kustannuspainotteinen ja sillä on usein raskaita investointitarpeita : Erikoistilojen rakentaminen, hankinta tai peruskorjaus;
Käyttöomaisuushankinnat (erityislaitehankinta, kuten koulualukset, simulaattorit ja turvallisuus-koulutuslaitteistot).
-Valtakunnallisesti pienehkönä erikoiskoulutusalana merenkulkualalla on selkeä alan työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä:Ammattitaidon ylläpito- ja täydennyskoulutus; STCW –lyhytkurssit ja näyttötutkinnotsekä kotimaanliikenteen koulutukset.
-Merenkulkualan oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut palvelevat merkittävältä osin laajempaa aluetta kuin koulutuksen järjestämismaakunta.
-Merenkulkualalla on jo toiminnan perusluonteesta lähtien tarve kansainvälistyä ja järjestää kansainvälistymistä tukevaa toimintaa, mutta tässäkin jäämme yleensä muiden alojen jalkoihin.
-Toimiala muodostaa selkeästi oman kansantaloudenkin kannalta tärkeän ja kansainvälisestikin merkittävän avainklusterinsa.
Merenkulkualaa koskeva taloudellinen, toiminnallinen ja hallinnollinen päätöksenteko on suurelta osin alistettu, paikallisiin käsiin, joissa alan ei ole edustettuina alan asiantuntijat tai edunvalvojat.
-Alan tunnettuus ja näkyvyys on heikkoa sekä tiedonsaanti alasta ja sen koulutustarjonnasta on vaikeata.
-Merenkulkualan oppilaitosten kunnallistamisen myötä (v.1995) päätöksenteko on siirtynyt valtakunnalliselta tasolta paikallistasolle ja esim. Opetushallituksen ja Merenkulkulaitoksen rooli on muuttunut lähinnä informaatio-ohjaukseen ja laadunvalvontaan keskittyviksi instituutioiksi.
-Merenkulkualan koulutusyksiköt toimivat kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämien, monialaisten oppilaitos- ja korkeakoulukompleksien osina ja kaikki hieman erilaisin toimintamallein.
Merenkulkualan koulutusta koskeva päätöksenteko mm. rahoituksen ja muiden panostusten sekä toiminnan näkyvyyden osalta on pääosin alistettuina paikallisen tai maakunnallisen poliittisen päätöksenteon alle, jossa alan osaaminen ja edunvalvonta ei ole yleensä sanottavasti edustettuna.
-Merenkulkualan oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut muodostavat yhdessä alan valtakunnallisen koulutus-järjestelmän ja ne palvelevat merkittävältä osin laajempaa aluetta kuin koulutuksen järjestämis-paikkakuntaa tai -maakuntaa. Tästä johtuen esim. koulutusta koskevien esitysten pohjana yleensä olevien maakunnallisten koulutus-tarveselvitysten perusteella ei voida päätellä maakunnassa järjestettävän koulutuksen aloittaja- tai koulutustarpeita, vaan alan tilannetta pitäisi tarkastella valtakunnallisesti.